Storytime – Elämää kokenut

 

Tulipa tuossa just katottua Arman Alizadin, Pohjantähden alla – Lastensuojelu jakso, ja iski semmonen inspiraatio kirjottaa, tavallaan aiheesta mutta myös poiketen siitä. Ei en ole itse ollut otettuna huostaan mutta jos ajattelee kaikkia näitä tapahtuneita asioita nuoruudessa, niin ne olisi hyvin voinut ajaa mut sinne.

On aina tullut pidettyä Armania todella inspiroivana ja symppis tyyppinä, vaikken nyt henkilöä henkilökohtaisesti tunnekaan. Mutta aikamoiset esiintymistaidot sais omata jos oikeesti vaan feikkaisi kaiken sen aitouden ja avoimuuden, mikä ainakin itseeni välittyy. Myös se miten joku uskaltaa kertoa asioista, mistä suurin osa ihmisistä sitten vaan kuiskuttelee, epäilee, paheksuu, nauraa, tai ei pidä todellisena tms, eikä osaa ottaa selvää kuinka asiat oikeasti on.. Mutta sitten itse asiaan.

Tää jakso sai taas oman lapsuuden ja nuoruuden mieleen, mitä kaikkea pahaa sitä on joutunut kokemaan, miten siitä on päässyt yli vai onko edes päässyt?

Voin sanoa että ei siitä varmaan ikinä pääse yli, sitä vaan jotenkin oppii elämään kaiken sen kanssa.. Ja kokemukset vahvistaa.. eikö niin?

Mä olen monesti saanut kuulla siitä, kuinka vahvaksi mua luullaan, herkäksi, huomionhakuiseksi tai jopa pelottavaksi.. 

Mutta mitä mä sitten loppupeleissä olen? 

Niinno, voisin sanoa että kaikkea näistä. Kokemuksista oppii ja vahvistuu, mutta ei se aina ole ehkä niin kuin luullaan. Mä olen pienestä pitäen nähnyt ja kokenut asioita mitä näin vanhemmalla iällä ajattelee, ettei kenenkään lapsen tai nuoren pitäisi kokea. Välttämättä ei ikinä.

Perheväkivalta

Alle kymmen vuotisena jo sain todistaa perheväkivaltaa kun oma isä hurahti alkoholiin.. Välillä sai selkäänsä koiran talutushihnalla tai vyöllä, välillä todistettiin sitä kun isä tulee kännissä kotiin ja  sammuilee mihin sattuu, kuseksii kissojen tai koiran ruokakuppeihin. Toisinaan sitten sai pelätä oman äitin hengen puolesta kun osoiteltiin haulikolla tai uhattiin tappaa puukolla.

Loppujen lopuksi kymmenen vuoden ikäisenä, jouduin todistamaan oman isäni kuoleman. Iskä tuli oletettavasti kännissä kotiin. Tuli mun huoneeseeni jossa pelasin, sammumaan/nukkumaan, otti jotain lääkkeitä ja kuorsaus kävi. Jokusen hetken päästä pääsi kuitenkin syvä henkäys ja kuorsaus loppui. Ihmettelin jossain kohtaan kun sen silmät oli auki mutta äänähdystäkään ei kuullut. No kävin sitten alakerrassa sanomassa äitille ja siskoille asiasta että tulisko kattomaan kun iskä näyttää ihan kuolleelta. Vastaukseski sain hekottavaa naurua että höpöhöpö se nyt vaan on sammunut taas. Minkäs siinä sitten teet kun ei kymmenvuotista uskota ja siinä vaiheessa itsekin ajattelee että noh, ehkä se tosiaan vain nukkuu.

Mentiin sitten siskojen kanssa ulos leikkimään lumisotaa ja tyypillisesti minä olin se joka sai koko ajan niitä lumipesuja.. hermot meni ja menin takaisin sisälle jossa äiti olikin yläkerrassa vaihtamassa muissa huoneissa lakanoita. Iskä edelleen mun huoneessa elottoman näköisenä jollonka päätin uudestaan sanoa äitille asiasta. Tällä kertaa äiti tuli kattomaan ja huomas samantien kuinka kalpea se oli. Tuuppas pari kertaa kylkeen ja iskä rojahti sängystä kylmän jäykkänä lattialle.. Sillä hetkellä todellisuus iski myös äitiin joka alkoi huutamaan että äkkiä pyytämään siskot sisälle ja soittoa ambulanssiin.. Siitä hetkestä eteenpäin muistikuva tavallaan pimeni.. muistan kun ensihoitajat koitti antaa elvytystä ja jossain kohtaa se masiina piippaskin niin että olis ollut eloa, mikä tosin oli sitten vaan joku virhe huuto.. Jossain kohtaa saapu myös pari poliisia kylään ja tietysti kuulustelivat mua koska olin se ensimmäinen paikalla todistamassa tapahtuneen.. Mitäpä nyt sen ikäinen osaisi niille poliiseille siinä kohtaa vastata? Joo iskä kuoli mut kukaan ei uskonut mua..? 

Ei tapahtunutta pystyy tavallaan vieläkään käsittää.. välillä painaa mieltä se että jos mua oltaisiin uskottu tai jos olisin ollut vähänkin vanhempi ja tajunnut  vaan luottaa itseeni siinä kohtaan että nyt pitää soittaa ambulanssi.. niin olisko iskä vielä täällä?

En sano etteikö hyviäkin hetkiä olisi ollut, mutta ne pahimmat muistaa aina, eikä niitä toivo kenellekään koettavaksi. Tää hetki on ollut yks elämän pahimpia kokemuksia ja varmaan siitä alkaen on ollut vaikeampaa luottaa ihmisiin, kun ei nekään luota suhun?

Kiusaaminen / Murrosikä

Kiusaamisestakin on saanut kärsiä  jo pienestä pitäen.. 

Aina tuli leikittyä paljon sisarusten kanssa ja siskojen varsinkin, useimmiten se kuitenkin meni siihen että siskot vaan lyöttäyty mua vastaan ja useimmiten sai aina juosta itku kurkussa yksin kotiin tai jos leikittiin kotona ja äiti teki pitkiä päiviä töissä, niin aina jossain kohtaa sitä löys itsensä vetämässä itkupotkuraivareita kun siskot oli taas kiusannut. Sisar rakkautta totta tosiaan. Jos olisi tapahtunut pienissä määrin niin ajattelisi että se on ihan ok, mutta nyt kun ajattelee niin tuntuu että sitä oli ihan koko ajan. Lähettiin kesäleirille jossa tapasin uusia kavereita, no eipä aikaakaan kun oli jo sisko kuiskuttelemassa mun kaverille ettei ton kanssa kannata leikkiä, että sen kanssa on paljon kivempaa… mennään äkkiä ja blablabla.. Sama rumba jatkui yhä uudestaan, kun naapurista tai kerhosta tai koulusta sai jotain kavereita niin taas oli siskot niitä haalimassa itselleen ja supisemassa ettei mun kanssa kannata leikkiä kun sen kanssa on paljon kivempaa. Välillä leikittiin ihan hyvin yhessä mutta sitten jostain kumman syystä mä olin aina se, joka itkukurkussa lähti kuitenkin kävelee yksin kotiin.

Ala-aste aikaan mulla alkokin jo hyvin nuorena murrosikä. Taisin olla kolmannella kun naama alko jo kukkia finneistä ja muotoja alko myös tulemaan. Kiusaaminen alkoi tietty samantien näppynaama, finninaama, pizzanaama ja mitä näitä nyt oli.. Läski olin tietysti myös kun muodot kasvoi. Sisaruksetkin jakso aina kiusata asiasta että kohta tarviit tissiliivit ja siihen aikaan se tuntu ihan kamalalta kun muilla ei edes tissit kasvaneet. Piilouduin paksujen paitojen alle jottei minkään sortin muodot näkyis. Finnejä alkoi ilmestymään vaan enemmän ja selkä oli pahin paikka mihin niitä ilmesty. Kaikenmaailman tökötit tuli kokeiltua eikä mikään tuntunut auttavan.. kunnes apteekista käytiin hakemassa jotain ainetta (minkä nimeä en valitettavasti muista) niin jollain ihmeen kaupalla tehos ainakin selkään mikä toki kohensi omaa oloa huomattavasti.

Kolmannella löysin myös yhden pitkä aikasen kaverin, joka aina on ollut tukena kaikessa. Hyvinä ja vaikeina hetkinä.. ja vieläkin on yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässä vaikkei niin ollakaan oltu tekemisissä. Kaikki johtuu pitkälti siitä kun muutti jo ala-aste aikaan eri paikkakunnalle ja sitten tulikin omat elämät kohille. 

Koitin ala ja ylä-asteella päästä aina hirveesti porukkaan mukaan, mutta eipä se ihan niin helppoa ollut. Tämä paraskaveri kun oli muuttanut muualle ja muilla oli jo tavallaan omat porukat niin tuntu vaan siltä ettei kuulu kenenkään joukkoon. Opettajatkin alkoi ihmetteleen et mites toi nyt aina leikkii tuolla yksinään ja sit alkokin väkisin koittaa muita saada ottamaan mua niiden kanssa leikkimään tai tekemään juttuja. Mut eihän se nyt niin mene.. Ei ketään voi pakottaa olemaan toisen kanssa. Eikä muakaan huvittanut vaikka kuinka yritin. Sen vaan huomasi että kaikilla oli ihan omat jutut ja kaverit.. jopa sanokin ettei ne nyt haluais mua mukaan. Aloin sulkeutumaan enemmän kuoreeni ja leikinkin mieluummin ihan yksin ja tein omia juttuja.

 

Teinielämä

Iskän kuoleman jälkeen kun oli taas aika palata kouluun, koitti heti ensimmäisenä hetki kun opettaja sanoi olevansa tukena ja että asiasta ei täydy sanoa vielä kellekään muulle jos en itse tahdo ja että opettajilla on vaitiolovelvollisuus. Normaalia tietysti että kouluun oli tapahtuneesta ilmoitettu. Seuraavana päivänä löysin kuitenkin pulpetistani viestin, jossa sanottiin vain, “tiedän iskästäs”. Ei nimeä, ei mitään muuta. Näytin viestin suuttuneena opettajalle, että niin mites se vaitiolovelvollisuus? Opettaja väitti ettei ole kellekään mitään sanonut ja selvittävänsä kuka lapun on laittanut. Paha oli siinä vaiheessa uskoa että opettaja puhuisi totta kun lähes tulkoon jokainen luokassa tulee sanomaan että kuuli opettajalta asiasta.

Joka tapauksessa seuraavaksi opettaja kehoitti puhumaan kuraattorille.. koska tapahtunut oli niin vakava juttu että mun pitäisi nyt kyllä puhua jonkun kanssa ja purata tunteita.

Virhe.

Itse en ainakaan koe sitä hirveän mukavana kun opettaja kovaan ääneen kuuluttaa koko luokan edessä että nyt on käynyt näin ja nyt sun kannattaisi käydä juttelemassa sille.. ja että silläkin on vaitiolovelvollisuus. Enemmänkin tää tuntu sillä hetkellä hirveän nololta ja häpeälliseltä.. Sanotaan että vaitiolovelvollisuus ja sitten ollaankin jo kertomassa toisten asioita ties kelle. Siinä vaiheessa ajattelin että ihan sama, kaikki tietää, eikä mulla ole mitään menetettävää niin marssin sinne kuraattorin huoneeseen.

Mitä me tehtiin?  Tai pitäiskö sanoa mitä mä tein..

Piirtelin paperille yksinäni kuvia ja välillä vaan istuin muuten vain. Oliko kuraattori paikalla? No ei.. Opettajien huoneessa kahvilla tai välillä istui huoneessa tietokoneen kera. Joten voin sanoa ettei todellakaan ollut mitenkään hyödyllinen reissu.. Jossain kohtaan sanoin kotonakin ettei siinä ole mitään järkeä aina laittaa sinne yksinään istumaan, kunhan oon vaan eristyksissä muista. Eipä tarvinnut siitä hetkestä lähtien sinne enää mennä. 

Myöhemmin alko olla iso juttu koulussa tuoda karkkia tai muuta herkkuja, aina kun jollain synttärit. Siihen aikaan äiti teki töitä Fazerilla ja toi kotiin aina isot määrät herkkuja, joita oli sitte helppo kuskata kouluun näinä päivinä. Kas kummaa kun aloin olemaan suosittu ihmisten silmissä.. Ruvettiin pyytämään porukkaan mukaan. Kinuttiin myöskin lisää sitä karkkia.. “koska sun äiti on siellä Fazulla töissä niin eksä vois tuoda jotain?” No minähän toin.. Ja sain tuntea olevani “suosittu” niihin aikoihin. 

Pari niihin aikoihin “hyvää kaveria sain” jonka kanssa oltiin kuin paita ja peppu 5-8 luokkaan saakka. Ja myös niihin aikoihin alkoi tulla alkoholi omaan elämään.. ja mitä me oltiin.. 11-12v? Jotain sinne päin kun ensimmäisiä kertoja käytiin kaupan pihalla lokkaamassa juotavaa.

Siitäpä se suurin alamäki oikeastaan alkoikin..

 

Alkoholi

Kaikki tuntu niin hyvältä ja hauskalta, mutta todellisuushan oli että mua  käytettiin vain pitkälti hyväksi. Olin aina se jolla oli rahaa tai joka tarjoutu ostamaan muille kaikkea. Harvemmin sitä tuli mitään saatua takasin, eikä sitä siinä kohtaan edes oikeastaan ajatellut muuta kuin että jee nyt mulla on kavereita.. vääränlaisia kavereita..

Usein sain kuulla kuinka nää kaksi kaveria puhu vaan selän takana toisistaan pahaa ja tietysti myös musta. Sen ajan gossip girls.. Minä sinisilmäisenä tietenkään ikinä halunnut muista aatella mitään pahaa. Kerran oltiin toisen kaverin porukoilla viettämässä iltaa, kaverin äidin sekä isäpuolen kanssa. Me alaikäiset saatiin juoda laivalta tuotuja juomia ja kaikki oli hauskaa.. ainakin siihen saakka kunnes havahduin sohvalta siihen että tämä kaverin isäpuoli lääppii haaroista ja rinnoista.. yritti siis toisin sanoen raiskata. Ilmoitin asiasta kaverille joka totesi että no ei se nyt mitään, on se mullekin joskus niin tehnyt vitsillä…

Ihan oikeasti!? Vitsillä!? Ei kukaan, ei ikinä, saisi lääppiä mitään 13 kesäsiä jos ne on sammuneita tai vaikka olis selvinpäin.. 

No ei tietenkään tätäkään asiaa sen kummemin mietitty jälkeen päin vaan oltiin ihan normaalisti. Uudet juhlat oli jossain kohtaan toisen kaverin luona ja viina virtasi taas.. Tällä kertaa vähän enemmän porukkaa. Nämäkin bileet riistäyty jossain vaiheessa käsistä.. Kavereiden kavereita ja jopa ala-asteen nuorehko harkkari (mies opettaja) saapu paikalle. Porukkaa oli sammunut ympäri kämppää ja minä yksi niistä… Heräsin siihen kun tää harkkari opettaja on mun päälläni housut kintuissa ja koittaa kiskoa mun housujani alas.. Joku tyyppi kuitenkin ilmaantu paikalle ja riuhtas tän miehen pois ja heitti loppujen lopuks pihalle kämpästä. Kyseltiin tapahtuko mulle mitään ja mistäs minä täysin varma voisin olla, mutta ei kai. Tutkailtiin sänkyä tarkemmin ja löydettiin puukko.. Joku huikkas että joo se tyyppi oli jotain heilunut sen kanssa täällä aluks.. Että sellasta taas.. Raiskaus ja murhayritys siinä samalla? Sitä tuskin kukaan ikinä tietää.

Mutta nää on taas näitä hetkiä jolloin voi vaan sanoa olevansa iloinen että on ylipäätään hengissä. Kaikkea sitä tulee toilailtua nuorena vaikka ei ite välttämättä tahtoisikaan. Siitä syystä sanonkin kaikille niille nuorille jotka on siinä iässä että haluu kokeilla ja läträillä sen viinan kanssa niin miettikää kahdesti.. Oot ehkä kokemusta rikkaampi mutta oletko varmasti hyvällä tavalla? Itse en ainakaan oo ylpeä kaikista näistä tapahtuneista.

Jossain kohtaa sitä alkoi vähän erkaantumaan näistä kavereista ja miettimään sitä että onko ne oikeesti hyväksi mulle? Olin tavallaan taas ihan yksin. Koitin päästä uusiin porukoihin ja hengailla vähän kaikkien kanssa. Tapasin pojan jonka kanssa seukattiin 8 luokan aikana muutama kuukausi. Nää entiset kaverit päätti kuitenkin sitten pilata mustasukkasena senkin… kertoivat tälle pojalle kuinka olin pussaillut ja pettänyt sitä jonkun toisen kanssa. Koitappa siinä sitten todistella itseäsi ettet ole tehnyt mitään väärää kun toinen haluaa uskoa muita. Taas se hetki kun koitat sanoa miten asiat on ja sua ei uskota.. iso kolahdus sisimpään ja muistot aiemmista tapahtumista. Kiusaaminen jatkui. Läheteltiin tekstiviestejä muiden nimissä, haukuttiin, mollattiin.. Siinä vaiheessa kun oot jo niin rikki, alat vaan enemmän ja enemmän vetäytyä kuorees ja tavallaan totut siihen kaikkeen paskaan. Ja jossain kohtaan kun oot tottunut siihen kaikkeen et jaksa edes välittää ja tunnet olevas vaan ilmaa muille.

Homous ei ole sairaus

Sulkeuduin tässä kohtaa hyvinkin paljon. Lintsasin koulusta ja olin vain omissa oloissani. Vietin aikaa myös paljon netissä, keskustelupalstat ja eri pelit oli siinä vaiheessa se mun juttu. Ja myöskin itsensä etsiminen. Jossain kohtaa sitä tajus että on alkanut pitää tytöistä, tai oikeastaan aina pitänytkin mutta ei oo ajatellut asiaa siinä mielessä.. En oo edes varma missä kohtaan tulin kaapista ulos.. Löysin kivan näkösen poikatytön netin kautta, jonka kanssa alettiin juttelemaan ja siitä se ajatus sitten lähtikin. Kaikkihan siitä ei ollut ihan samaa mieltä.. Äiti varsinkaan ei ottanut kovin hyvin asiaa, haukku vaan tyhmäksi ja sairaaksi ja mitä lie… Toinen siskoista oli vielä pahempi.. huorittelut, vitun lesbo, epäsikiö, äpärä.. ei nekään riittänyt sille vaan ruvettiin hakkeroimaan nettisivuja ja tulostamaan mun lähettämiä viestejä ja näyteltiin niitä sitten äitille, jotta saisin sitten vielä enemmän paskaa niskaan. Ai että sitä aikaa.. Siitäkin vois raapustaa vaikka oman kirjan.. Veljet on aina ollut asian kanssa ihan fine ja toinen siskokin, vähän aristellen ehkä kysellyt että miten sä nyt tollain miehistä vaihdoit.. 

Jokatapauksessa tää ihminen sai hetkeksi pysymään maan tasalla ja näkemään  ettei kaikki olekaan niin pahaa. Ylä astekin meni läpi kun väkisin skarppasin loppu vuoden ja oli joku siinä sanomassa että hyväks kaikki kääntyy. Tyhjyys valtas kuitenkin mielen väkisinkin kun ei ollut mitään suuntaa tai suunnitelmaa mitä sitä sitten tekisi? Ammattikoulu oli tosin mielessä mutta mikä ala tai mikä mua ylipäätään kiinnostaa? Äitikin jaksoi toitottaa että miksei sulla ole kavereita, mikset sä tee mitään, mee ulos, mee lukioon, hanki harrastus, sä vaan lihot.. taas oot lihonnut.. tekisit nyt jotain. Koko ajan jaksettin valittaa jostain, ei se ainakaan kannustukselta mun korviini vaikuttanut.

Päätin lähteä kokeilemaan matkailu-alaa.. Mutta jossain kohtaan iskikin sitten masennus.. tai olihan sitä jo aikasemminkin ollut ilmassa mutta silloin se iski pahiten. Tyttö jonka kanssa seurustelin alkoikin pettämään ja tekisi sen useammin kuin kerran, mutta joka ikinen kerta sai uskoteltua mulle että se loppuu nyt ja haluaa olla vain mun kanssani. Samaa tarinaa katsoin puolisen vuotta kunnes en jaksanut enää. Sydän murtuneena jälleen kerran. Yksin. Kukaan ei välitä tai rakasta angsti alkoi. Myös viiltely. Oli monia hetkiä jolloin halusin vaan päättää elämäni siihen. Söin pillereitä ja alkoholia samaan aikaan, heilun junaradalla siinä toivossa että juna ajaisi yli. Tällöin olin jälleen alkanut juttelemaan parhaan kaverini kanssa ala-asteelta, joka sai pysymään mut kuitenkin oikeilla raiteilla. Ja jostain kumman syystä se saikin taottua mun päähäni sen ettei vielä ole mun aikani mennä.

Alettiin pitkästä aikaa hengailemaan yhdessä vuosien jälkeen. Tavattiin uusia tuttavuuksia ja pyörittiin pitkälti näissä sateenkaariporukoissa. Ja hetken kaikki oli taas hyvin. Tapasin jälleen uuden tytön, tälläkertaa se joka ei ollut sinut homojen suhteen oli tämän tytön äiti.. Vihasi mua alusta lähtien kun sai tietää että enhän mä olekaan pelkkä kaveri vaan tyttöystävä.. Pisti nukkumaan eri huoneissa ja käski lähtemään heti seuraavana päivänä takasin kotiin.. Ethän sinä nyt meidän tyttöä tule tänne pilaamaan. Tilanteen tasaantuessa, tapailtiin kunnes jossain kohtaan tää tyttö päätti vaan lähteä kotiin junalla, hylkäs kirjaimellisesti juna-asemalle sanomatta mitään. Ja se juttu oli sitten siinä.

No sitten on myös ollut suhteita jossa mua on uhkailtu, lyöty, tönitty, manipuloitu ja käytetty vaan hyväksi. Että onhan noita.. Taas kerran, kokemusta rikkaampana? Usko ihmisiin menetetty niin monesti.

Jos jotain hyvää pitäisi löytää kaikista näistä pieleen menneistä suhteista ja siitä miten mua on kaltoin kohdeltu, niin se että oon oppinut jollain tapaa lukemaan ihmisiä. Tunnistamaan ne, jotka ei oikeesti tarkota sitä mitä sanovat, jotka käyttävät sua hyväkses tai jotka ajattelevat vaan itseään. 

Ravintola-ala

Matkailu alahan ei ollut se mun juttuni loppupeleissä. Keskeytin. Pidin välivuoden. Muutin Turkuun silloisen kumppanin kanssa, petti mua mun silmieni alla baarissa. Jätin ja lähdin takasin kotiin. Hain ravintola alalle, tapasin uusia hyviä ja huonoja kavereita. Kärsin jälleen masennuksesta. Kävin psykologilla lähestulkoon vuoden verran. Pääsin koulun läpi ja menin töihin.

Mistä päästäänkin lähestulkoon nykyhetkeen. Mikä saa mut vieläkin olemaan niin rikki?  Vanhat kokemukset, pelko siitä että jossain vaiheessa sitä tulee kuitenkin pettymään. 

2013 kun koulu oli ohi ja aloitin työt Oluthuoneella, mikä oli parhautta siihen aikaan. Intohimo ja halu oppia oluista, tapasin uusia mahtavia tyyppejä.. Pari vuotta meni ihan liekeissä kunnes alkoi niitä parhaita duunikavereita alkoi putoamaan muihin hommiin. Jossain kohtaa alkoi duunipaikalla myös käymään hirveät juoruilut.. Esimiehet haukku vanhoja työntekijöitä, pääliköitä, extroja ja sama vähän kaikinpuolin. Töiden jälkeen jäätiin ryypylle tiskin taakse ja nipotettiin niille jotka olivat vielä töissä. Valitettiin lappujen kanssa kuinka joku juttu on jäänyt tekemättä. Uusia työntekijöitä saatettiin pitää parempana kuin vanhoja. Tulet itse juoruilun kohteeksi ja levitellään perättömiä huhuja. Pitkiä työvuoroja putkeen.. niin paljon kaikkea että paineet vaan kasaantui. Pitkälti burn outtiin. Tapasin nykyisen puolisoni silloin joka sai kaiken tuntumaan paremmalta ja jaksoi painaa töitä vaikka kuinka olisi ketuttanut. Välillä hengas tiskillä tekemässä itse omia töitään. Sit jossain kohtaa iski se viimeinen tikki.. Pomo tulee ja valittaa siitä kuinka on kuullut että tää mun mieheni haittaa mun työntekoa. Työntekijät ja jotkut asiakkaat kuulemma näin sanonut, nyt olisi siis hyvä hänen vaihtaa paikkaa. Siinä itku kurkussa mietin että mitä helvettiä!? Hyvä jos moikannut edes silloinkun ilmestynyt tiskille tekemään omia töitään niin miten se voisi mun työntekoa haitata? Eiköhän tässä nyt jotain ihan muuta ole ollut silloin takana. Jos kantiksetkin häiritsevät sitä työntekoa enemmän niin eikö niiden pitäisi sitten mennä muualle, eikä vaan sen yhden ihmisen joka nyt vaan sattuu olemaan mun mieheni?

Ei mun mielestäni hirveän kohtuullista. Ymmärrän että työt ja parisuhteet pidetään erillään ja varsinkin jos häiritsisi työntekoa. Mutta ikinä en ole jättänyt hommiani hoitamatta vaan nimenomaan hoitanut kaikki ja vielä enemmänkin ja silti jaksetaan valittaa yhdelle ihmiselle vaikka muut lörpöttää kavereitten kanssa tiskillä ja pöydissä vaikka jonoa olis ovelle saakka… tai räplätään puhelinta.. Kohtuutonta, ei voi muuta sanoo.

Eipä mennyt hirveen montaa viikkoa kun paikasta lähin menemään.. Ei munkaan tarvitse ihan kaikkea sietää, ei kenenkään tarvitse. Sitten ihmetellään miks ravintolat kärsii kun hyvät tyypit lähtee menemään eikä hoideta asioita miten kuuluisi. Mutta tää kolme vuotta oli silti yks parhaista kokemuksista omassa elämässä, näki ja oppi kaikenlaista.

Sitten iskikin taas ahdistus että mitäs nyt kun ei töitä.. Hain ties kuinka moneen paikkaan kunnes lopulta syksyllä pääsin uuteen ravintolaan töihin. Siellä sitä ihanuutta ei tosin jatkunut kauaa. Paikan ja ihmisten todelliset luonteet tuli esille. Itse jaksoin sen neljä kuukautta painaa, kun taas mun aikana paikasta häipyi 5-6 tyyppiä ja sitä ennen jo oli kuulemma lähestulkoon kaikki työntekijät uudistunut. Enkä ihmettele miksi. Syy tähän on varmasti jatkuva kassavaje, sitten syyllistetään kaikkia työntekijöitä, haukutaan ja mollataan eikä tehdä muuta asian eteen. Ei perehdytetä asioita kunnolla ja oletetaan että kaikki vaan osataan itsestään. Itsekään en saanut kunnon perehdytystä kun jouduinkin jo opettamaan uusia harkkareita ja koululaisia. Asiakkaille on annettu niin paljon periksi aina, että tulevat vaan sinne valittamaan siinä toivossa että saavat hyvityksiä tai ilmaisia ruokia/juomia. Mutta auta armias jos sanot vähänkin vastaan että ei ne asiat nyt näin mene.. hirveä huuto ja valitus että kyllä aina ennen on saanu. Ei sitä kaikkea sontaa pitäisi asiakkailtakaan sietää. Toivottavasti on asiat paremmin tässä paikassa jo.. 

Yhdeksän vuotta ravintola alalla on saanut näkemään sen kuinka suoraan sanottuna julmaa käytöstä joutuu kestämään niin asiakkailta kuin työntekijöiltä/pääliköiltä. Sitten ihmetellään mikä tökkii? Ja miksi ihmiset on niin loppuun palaneita ja kyynisiä. Tuli myös liityttyä facebook ryhmään “Anonyymit ravintolatyöntekijät”, jossa myös huomaa osasta sen, ettei osaa muuta kuin valittaa… ihan pienimmistäkin asioista.. ja haukutaan vaan asiakkaita koko ajan.. 

Tää on yks syy siihen miksi musta on tullut niin hirveen varautunut ihmisten suhteen, stressaantunut ja kyyninen. Sanovat että sillä alalla pitää vaan jaksaa ja olla vahva. Mä en usko siihen. Kyllä työstään pitää nauttia niin ettei koko ajan tarvi stressata ja pelätä kuka susta taas juoruilee ja että saat sitä parempaa palautetta useamminkin. Huoh.

Lopettaminen toistaiseksi ainakin, on saanut mut paremmalle tuulelle, enemmän aikaa puolison kanssa vaikka sillä omat työnsä onkin jotka vie paljon aikaa. Mutta aikaa myös itellä miettiä mitä sitä haluaa tehdä.

Nykyhetki..

Mistä päästäänkin tähän nykyhetkeen. Nyt siis tosiaan vaan ollut, ihmetellyt ja miettinyt että mitä sitä oikeasti rupeasi taas tekemään. Mistä saada rahaa laskuihin? Kouluunkaan ei oikeen tällä hetkellä voi hakea kun luultavasti muutto Jenkkeihin tiedossa tässä parin kuukauden sisällä, koska puolisolla tosiaan tuo niiden firma siellä.

Hirvee stressi ja ahdistus ja tuntuu että masennus alkaa taas painaa kun on niin hukassa kaiken kanssa mitä sitä tekisi. Toinen painaa vaan duunia ja mä vaan oon. Ei mulla kirjaimellisesti ole yhtäkään kaveria tällä hetkellä, jolle voisi edes tunteitaan purkaa ja siksi teenkin sen pitkälti täällä. Lähestulkoon vuoteen en ole ketään kaveria nähnyt. Eipä kukaan ole pitänyt edes yhteyttä, enkä mäkään jaksa olla aina se joka laittaa viestiä että mitä kuuluu tai missä menee? Oma koira kuoli sekä sen pennut, ja sain keskenmenon myös itsekin. Tuntuu taas vaan niin siltä että on yksin. Ja mikään ei onnistu. Onneks on kissat jotka kohentaa edes jollain tapaa oloa.. Jenkkeihin muuttokin pikkasen pelottaa, jos ei mulla siellä tuu oikeesti mitään olemaan ja jäänkö vaan yksin neljän seinän sisälle odottamaan sitä että toinen palaa aina töistä? 

Kaikki on tällä hetkellä yhtä kysymysmerkkiä mun pään sisällä… 

635912567349328958236616577_the-great-depression-tracklist-psychiatrist-nyc-22287

Kuitenkin tässä mä vielä olen. Paljon ideoita ja ajatuksia siitä mitä haluaisi tehdä ja toteuttaa. Pakko kai vaan jaksaa yrittää.

Tehdä niistä unelmistaan totta.

Muistaa olla omaitsensä.

Elää hetkessä ja päivä kerrallaan.

Tästä postauksesta tulikin yllättävän pitkä (enkä varmasti ihan kaikkea edes muistanut laittaa, enkä kaikkia kirjotusvirheitä korjata) ja jos olet lukenut näinkin pitkälle, niin kiitos. Uskokaa itseenne vaikka välillä tuntuiskin pahalta. Löytäkää oma tienne ilmasta itseänne ja kertoa asioista mitkä askarruttaa. Tiedän että maailmassa varmasti paljon ihmisiä joita mietityttää ja pelottaa samat asiat kun mua ja toivon myös että tekin jaksatte elää niiden ajatusten ja hetkien kanssa.

Aina saa ottaa yhteyttä ja jakaa omia kokemuksia, hyviä ja huonoja hetkiä. Kuuntelen enemmän kun mielelläni ja autan jos vain pystyn.

– FDL ❤

19024816_10211909060254416_2002436165_o

Roadtrip Californiassa

tumblr_m5gq1mtMYH1roszico1_500_large

Nyt vähän jatkoa eiliselle ja sille mitä me oikeen puuhattiin Jenkeissä toi 3 kuukautta!?

Ensimmäiset viikot meni oikeastaan seikkaillessa San Franciscossa ja lähialueilla ja tähän liittyen löytyykin yksi aiempi kirjoitus. Muutaman viikon jälkeen ei oikeen tehty mitään kun Tonylla ja sen työkavereilla oli niin kiire töiden kanssa ja valmistella Zeit päivää. Eli niiden firman ihka ensimmäistä päivää, missä kertoivat omasta yrityksestään muille. Samaisesta linkistä pääsee myös muutenkin tutustumaan tähän yritykseen 🙂

 

Zeit päivän jälkeen olikin sit enää noin kuukaus aikaa ja päätettiin lähteä viikoks autolla roadtripille. Vuokrattiin auto Hertziltä, mihin tottakai kului hetki aikaa, kun jouduttiin soitteleen pankkiin että avaisivat kortin koska menivät sen sulkemaan samantien kun koitettiin maksaa tämä autovuokraus (vähän reilu 700dollaria). Noh onneks kaiken tän säätämisen jälkeen päästiin vihdoin aloittaa matka.

Ensimmäisenä määränpäänä oli Los Angeles, mutta toki matkalla pysähdyttiin siellä sun täällä ja yövyttiin matkan varrella olevissa hostelleissa/motelleissa. Reitti tais mennä pitkälti tätä luokkaa…

 

San Francisco -> San Mateo -> Palo Alto/Stanford ->Mountain View -> San Jose -> Los Gatos -> Santa Cruz (jossa ensimmäinen yö) – > Salinas -> Monterey -> Carmel -> Big Sur

Carmel / Big Sur oli kyllä yks matkan kohokohdista, nimittäin aivan taivaallisen upeat vuoristomaisemat ja merimaisemat 360 näkyvyydeltä.. Ihan tajutonta! ❤  Sitten olikin pakko kääntyä takasin päin koska edessä päin oli silta katkennut.. takasin Salinakseen saakka ja siitä tielle 101 ja matka sai jatkua..

-> Paso Robles -> Santa Maria -> Santa Barbara -> Malibu -> Santa Monica -> Beverly Hills -> Hollywood -> L.A keskusta -> Pasadena (jossa vietettiin myös yksi yö) -> Anaheim

Malibun kohalla sattu olemaan kanssa aivan ihanat maisemat ja osuttiin paikalle just auringonlaskun aikaan.. junaraide, vuoristoa ja merimaisemat… niin täydellistä. Toki kaikkialla oli niin nättiä, ihan sama missä ajeli mutta nää paikat jäi jotenki parhaiten maisemistaan mieleen.

Anaheimiin lähettiinkin aikasin aamusta.. syystä että? No siellä sijaitsee Disney Land! Oli muuten ihan hurjan hauskoja laitteita vaikka olikin vähän enemmän pienemmille suunnattu paikka mutta ehdottomasti uudelleenkin! Ja suosittelen kaikille jotka ei ole ikinä käynyt, jää nimittäin Suomen huvipuistolaitteet ihan kakkoseks! 😀

 

This slideshow requires JavaScript.

Rankan huvittelu päivän jälkeen päätettiin vielä lähtee ajamaan yötä vasten arvatkaapas mihin? Las Vegasiin! Matka sieltä Disney Landista kesti sen vähän reilu 4 tuntia (pari taukoa mukaan laskien) ja voitte vaan arvata kuinka ryytyneen näkösiä oltiin kun tallusteltiin hotelliin sisään että me kirjauduttais nyt… Klo 3 yöllä 😀

Ei siinä saatiin avaimet, vietiin kamppeet huoneeseen ja lähdettiin pelaileen kasinopelejä! Voitettiin ja hävittiin mutta hauskaa oli! Hotellin hinta yllätti kyllä nimittäin kolmelta henkilöltä yhteishinta oli muistaakseni  vaan vähän päälle 200dollaria. Hintojahan kannattaa aina seurata esim Ebookers, Trivago ja Booking, jonka kautta muistaakseni meidän huone otettiin.

Niin ja meidän hotelli oli Luxor nimeltään, erittäin päheen näkönen pyramidi! 🙂 Suosittelen! Täällä viettiin pari yötä ja sitten olikin aika jatkaa matkaa kohti San Franciscoa. Matkalla ei oikeen enää pysähdytty muuta kun tankkaamaan ja syömään.

 

Jossain kohtaa rupes näkymään kauempana “sumua” minä tosin sanoin että näyttää ihan savulta.. mut eipä siinä vielä mitään, matka jatkui ja päästiin Los Banokseen saakka mistä sitä savua nimittäin tulikin! Tulipalo!? Paniikki.. Ja hetki lähellä kuolemaa. Sitä se nimittäin oli, maastopalo, mikä ei tosiaankaan ollut ihan pieni vaan sillä hetkellä se oli reilu 200 hehtaaria.

Se tunne kun ajetaan sellasta 120km/h keskelle tätä savua ja joudutaan tekemään äkkijarrutus kun eteen on pysähtynyt rekka. Ei näkynyt yhtään mitään vaan pelkkää savua ja välillä semmosia valovälähdyksiä kun liekit pauhkas. Kädet täris ihan hulluna ja ajattelin et pakko kuvata, mut sit alko sitä savua tulemaan sisällekin vaikka ilmastointi ja kaikki oli suljettu.. niin rupes henki salpautuun.. teki mieli vaan juosta autosta ulos mutta sen jos olisi tehnyt niin olisi varmaan kärtsääntynyt ja pökertynyt samantien.

Noh siinä oltiin varmaan reilu 5 minuuttia pysähdyksissä kun mitään ei tosiaan näkynyt paitsi se rekka meidän edessä. Kuultiin kun auto pysähty meidän taakse osumatta onneksi meihin, mutta sen takana oleva auto sitten taas vetäs sen taakse semmosella ryminällä että tää meidän takana oleva auto lens ojaan. Samalla hetkellä onneks rekka lähti liikkumaan ja mekin päästiin vihdoin ja viimein ajamaan hissukseen sieltä savusta pois. Päästiin toiselle puolelle tätä savua ja ympärillä näky vaan autonpalasia ja kolareita, kyteviä ja liekeissä olevia puskia / maastoa.

En voi muuta sanoa kun että elämäni pelottavin kokemus.. Myöhemmin tuli seurattua tätä tilannetta netistä ja lopputulos oli 1800eekkeriä eli noin 730hehtaaria.. Yks suurimmista tulipaloista mitä Californiassa ollut.

Mutta jos haluat lukea lisää asiasta niin hyvä sivusto siihen on esim. Los Banos tulipalo, artikkeli ja jotain kuvia/ videota. Myös nämä kuvat mitkä sitten alla on ihan omia ottamia.

This slideshow requires JavaScript.

Linkki ite ottamiin videoihin tulipalosta

Mutta joo.. Oliskohan tää kauhukertomus sitten tässä! 😀 Rupes puistattamaan taas koko tilanne niin pakko mennä vähän nauttimaan raittiista ilmasta!

Laittakee viestiä/kommenttia ihan mitä vaan 🙂

-FDL

Tyttö muailmalla

 

 

 

Pitkästä aikaa taas kirjoittelua tänne ja suomeksi tällä kertaa.. On nimittäin pikkasen tupannut jäämään nyt tänne postailut ja syy siihen oikeastaan on tuo kolmen kuukauden reissu Jenkeissä ja muutto hässäkkä.

No nyt ollaan päästy Järvenpään kämpästä eroon ja ollaan kodittomia! Kirjaimellisesti 😀 Saattaa herätä kysymys jollain, että miksi näin?  No siis, aiemmissa postauksissa oon saattanutkin kertoa (englanniksi tosin) siitä että nyt suunnitteilla tuo Jenkkeihin muutto. Tonylla (puoliso) on firma San Franciscossa ja tavallaan helpottaisi työskentelyä kun asuisi siellä, ja eipä nyt pieni maiseman vaihdos tekisi yhtään pahaa. Kolme kuukautta kun oltiin jo siellä niin tuli jo silloin sellanen fiilis että miksei?

Itsehän jättäydyin töistä pois noin puoli vuotta sitten kaiken stressin ja ahdistuksen takia, joten eipä täällä oikeen mikään pidättelekään. Mitä mä siellä sitten tekisin? Noh, se jää nähtäväksi sitten. Ainakin yritän nauttia elämästä!

 

 

 

Niin ja nyt palaten tuohon kodittomuuteen, ei me sentäs missään sillan alla asuta nyt. Tultiin mun porukoiden tai siis äitin mökille siksi aikaa ainakin että selviää tuo visa hässäkkä, mitä Tony nyt työstää. Tarkotuksena on siis lähettää kaikenmaailman suositus kirjeitä entisille työnantajille allekirjotettavaksi ja sitten lähettää ne paperit eteenpäin ja sitten jossain vaiheessa pitäis saada vastaus että onnistuuko muutto. Ei pitäis siinä mielessä olla mitään ongelmaa kun noita suosittelijoita on hälle kertynyt. Nyt sit vaan odotellaan peukut pystyssä 🙂 Ja jos jotain itseään kiinnostaa tuo Jenkkeihin muutto ja visan hankinta niin seuraavasta linkistä löytyy enemmän tietoa -> Viisumi

 

 

Mitäs muuta uutta jännää.. Reissussa kun oltiin niin meille syntyi pikkunen tyttö kissanpoikanen (eli siis meidän kissoille syntyi 😀 ) Kahta päivää vajaa 6 viikkoa nyt ja kasvaa ihan hirmuista vauhtia, sekä nauttii olostaan vaikka onkin ainoa poikanen. Ihan mahtavaa seurata toisen kasvamista ja kuinka sen isukki ja mami sitä hoitaa 🙂

 

 

Nyt ei muuta kun kesästä nauttimista täällä mökillä Hartolassa. Kalastusta, saunomista, auringonottoa.. ainakin sen verran mitä Suomen kesä sallii 😀 Ylipäätään luonnosta nauttimista, valokuvausta ja sometusta!

Säästänkin huomiselle meijän kohokohdat Jenkeistä ja roadtripistä, kun unohtu tuohon aiemmin se jo laittaa 🙂 Ja jos tulee jotain mitä ehdottomasti haluat tietää tuost 3kuukauden reissusta niin laita ihmeessä kommenttia!

Muistakaa seurata kuva-tarinointia Instagramissa – > Floatingdreamlily

Ja jos minkään sortin kysymyksiä herään mihin tahansa asiaan liittyen niin viestiä vain tulemaan jonkin somen kautta tai suoraan sähköpostiin -> floatingdreamlily@gmail.com

 

 

Palataan! ❤

– FDL

7 Days Happiness Challenge

Happiness photo (4)

There is always some new challenges to do, all around the internet and websites. So I wanted to create mine. So basically, you do one thing, everyday, in one week. 7 happy things in one week. 7 days happiness challenge. Got it? 🙂


1.  Take picture of you smiling

2. Give away day. (Send postcard, note, candy or something you don’t need, to make someone happy)

3. Give someone who you don’t know a nice compliment

4. Name a song that cheers up

5. Say 3 things that makes you happy

6. Post uplifting quote/meme

7. Photo of your favorite place


Of course this can last longer than 7 days. You can be happy everyday. This is kinda like a boost for those who are stressing a lot and having bad days.

Copy & paste and share the 7 day happiness challenge!

Instagram users post with #sevendayhappiness

Stay tuned ❤

– Floatingdreamlily

be-happy-be-beautiful

Spaghetti and homemade meatballs

17948532_10211389714031085_833802267_o

I always forget to write my recipes down, even I love baking and cooking. So this my first food recipe now. 🙂

Spaghetti and meatballs is really simple to do, but you can always try new things, make it spicy or less spicy. When I make meatballs, I usually use breadcrumb, but this time we didn’t have it so I used some whole wheat flour. I was little afraid of how it will work, but yeah, I can tell these meatballs are freaking tasty! 😀

I am also that kind of person who hates measuring ingredients. So I am not going but all the right measures here.. hope you like it anyways!

17916739_10211389713791079_1979567869_o

 


Recipe for meatballs

Three things you need for these amazing meatballs..

1. Meat (2 packs)

2. Eggs (4 pieces)

3.  Flour ( 4-5 deciliter)

Simple as that? Well you can also put some sliced onions, to make it taste even better, like I did and of course some salt and pepper. Also little bit chili if you want more spicy. Then you just mix those all together in bowl.. And if mass feels too wet you can put some more flour, but not too much. You will know when it’s enough, if you can start rolling balls of it.

And that’s basically it! Then it’s time to put them into oven, 5-10 minutes should be good and heat something like between 400-482F ( 225-250C )


 

Sauce

Would be really easy to make your own tomato sauce too but we just used this Ragú sauce ( really good one ), some cream cheese, cheddar and chili sauce.

So two bottles of Ragú sauce,

4 tablespoons of cream sauce,

2 tablespoons of chili sauce

Handful of cheddar cheese

One sweet pepper

And also some salt & pepper as you wish


After meatballs are done and it’s no problem if those are little bit red inside,  because you can put them into that sauce and heat it up for another 5-10 minutes. And voila, you are done and ready to eat 🙂

These meatballs I cooked, are really big.. almost size of my fist.. and there are 13 pieces of them. So basically this recipe is made for maybe 5 person. Remember that 😉

Enjoy with some parmesan!

Another lonely day

desperate-and-alone-1200x550

Feeling lost..

Insecure..

Sad..

Depressed..

Just so… Lonely


Why I’m having these feelings again? I don’t know. They come and they go..

For while now, I have been feeling just so lonely.. Husband working everyday, whole day.. From morning till the evening / night..

What I am doing? Nothing..

I know they have this big day coming with their company. But still, I am here too.. And I have nothing.  Sitting there alone and watching them doing work, listening while they just talk about work. Feels like i’m just on their way…

I feel good for while but then again it is just work work work.. No single words for me in the morning, no kisses, no hugs.. first thing is work..

Then I start feeling “what ever” What I supposed to do, when there is no one to talk to?  No one to hang out with. And you think it is your fault, they don’t even want you here. Should I just leave?

My days has been like this, for maybe weeks now.. They are just working, I am just playing with my phone.. or sitting there and staring walls.. laying on bed alone. I am that kind of person who just can’t sit there for hours doing nothing. I could go alone out but it just feels worthless.. I feel worhless..


Just make a wish..

Hope..

It will all get better.. 

images

What to do in San Francisco?

IMG_20170225_191757_268.jpg



Finally I am going to write about our days, here in San Francisco so far 🙂 And I can tell, it has been amazing time so far.. we have been here umm.. Bit over 1month for now and still 2 months left.. Incredible.

Weather is treating us so good.. In Finland it’s should start being spring now but it is still snowing there and weather is cold though.. So I don’t miss it 😀 I love winter, and snow but still I prefer summer and the warm weather more. It has been some rainy days here but mostly it is like summer weather in Finland.

So much light and sun.. and yeah, also these warm/hot days so it’s so much easier to get up early and spend days by exploring the city here. Finland when it’s so dark and cold all the time in winter, it’s pretty hard to get up and do anything. So I just love it here.

What have we done so far? A lot.. Lets see if I can remember all those things 😀

When we got here, we had pretty bad jet lag for few days.. we just slept and ate..  So nothing cool though. We are living in Airbnb place, in very good area called Nob Hill I think.. So it’s pretty close to everything. Views from there are just amazing. Too bad we don’t have any rooftop, it would be even more cool. There is this beautiful park right next to us and from there too you can have these amazing views!

Our friends are living in Beach area and they have this awesome rooftop with breathtaking 360 views… I love it.. They are also living very close to this famous sight called Palace of fine arts so you should totally go and see this if you’re in San Francisco and want to see great places. Then just few minutes walk and you will get to Marina district are.. there is nice beach and lots of sailing boats and pretty awesome views to the Golden Gate Bridge that most people wants to see.

Then also other side of the Palace of fine arts (which is also pretty good place to spot some pokemons! 😀 ) you can find this nice park and in corner there is Starbucks and this kinda like hidden restaurant Sessions with great food and beer (mostly like locals) So if you are looking for good food I totally recommend this place!

This slideshow requires JavaScript.


In San Francisco there is also multiplies beer houses/bars, with great selection of local beers and from nearby. In one bar called Toronado we also found one Finnish local beer Koff porter.. That was fun 😀 But I’m just gonna add the bars we have been so far, and what I think are the great ones to visit (down below)

  • Sessions
  • Rogue Ales Public House
  • Toronado ( Pretty small place, and I think there was smelling puke/vomit all around and our friend was telling us this story, that you have to give tip after every beer you take and if you don’t tip them they’re making the whole bar laugh and boo for you.. Go and try 😀 )
  • The Interval ( Bar, cafe, museum.. so cool place. It’s pretty small and not so many customer seats but atmosphere and all the cool stuff around this place is awesome. Gotta check! And yea, they also have bottle racks attached to the roof.. If you donate some money for them they will give you own bottle and place in that roof)
  • Brewcade (So far this have been maybe my favorit! There is lot of these old arcade games all around the bar.. If you’re fan of games, you will love this)

This slideshow requires JavaScript.

 

And we also made our way to one beerfestival Fairfax Brewfest Lots of local breweries with new beers, or at least they were new for us. In Finland there you can have just few American beers/breweries so far. Like Rogue, Sierra Nevada, Anchor, Lagunitas.. These were the ones I knew before. We have been in beerfestivals in Finland too but here I think they are just more amazing. Fairfax was kind of small place, but so intimate. Full of people having fun, great food and music too. So all you beergeeks, go and have fun in beerfestivals to find more! I’m excited to go in other festivals too. If you are wondering why I have pretzel necklace, it was some kind of tradition (our  friend) to go in beerfest with pretzel necklace on 😀

This slideshow requires JavaScript.


 

And here I am going to put some sights we have seen so far, so just like if you want to know my opinions what to do or see in San Francisco 🙂

  • Palace Of Fine Arts
  • Lands End Trail (If you love hiking, seeing amazing views, nature etc.. this is totally place for you! Be sure to wear good shoes! Lots of walking and stairs going up and down. Totally worth it! Beautiful!
  • Lombard Street ( In my opinion this street wasn’t so bad or high 😀 But sure it nice sight to see! They are saying it’s the world’s most crooked street)
  • Mount Tamalpais ( Basically we were on our way to Bolinas and only way to get there was through the mountain and I’m not 100% sure was it called the Mount Tamalpais but really close though. Stunning views up the hills/mountain. You might get little sick because of the curvy street going up and down the mountain. I think people do lot of hiking there too!)
  • Bolinas (Like wikipedia says Bolinas  is an unincorporated coastal community in Marin County.. It’s like small town where no one goes because it is hard to get there.. through the mountain. It took almost 2h us to get there with uber.. there where no taxis or ubers taking you back in the evening..

And funny story coming here… We were in Bolinas visiting some friends and in the evening there was no one coming to Bolinas to take us back home.. So what we did, we went to near by bar figure out what are we going to do.. There was some people who tried to call some friends that could they give us lift back to San Francisco.. Then we met one guy who told us that he can give us ride… So there were me, my husband, our two friends, their baby and mom… and that guy who was going to give us ride with his car that only suits for 5… 😀 but we did it.. My husband went to the trunk, baby in middle, our friends on backseat together in one seat and mom other side the baby… That was crazy though 😀

But yeah.. Bolinas is absolutely beautiful place. Beach, amazing views, people that knows everyone if you live there and they are so kind.. totally loved this place.

  • SF Zoo (Big place, with lots of animals.. Wolfs, and polar bears etc.. Bigger spaces where they live than in many other Zoo’s like in Thailand.. Here these animals water is fresh and clean, so I bet they take better care of them too. Very close the Zoo there is also incredible long beach where you can find Sand Dollards
  • California Academy Of Sciences ( This is pretty cool place to visit too.. It’s like museum that turns into bar. Lots of things to do and see. And remember that you have to be 21 year old to go in.. Rainforest thing where you can actually feel the breath of real rainforest.. little insects, snakes, frogs and plants here to see too. Take lift down and you will get to The flooded water down below. Lots of different fishes, sharks etc. Then the coolest thing here in AOS I think was the Planetarium show.. When we were here, they were showing thing called Dark Matters space thing. Theater was so big and I recommend to sit in back where you will have the best feeling enjoy the show. It feels so real and it’s like 3D show without wearing any goggles.
  • Off The Grid ( Every friday in Fort Mason Center they are having truck lineups outdoors where they are serving different food from different countries, music and drinks. So this is on great thing to do too if you’re looking for something to do.

This slideshow requires JavaScript.


 

So this is something we have done so far and I hope you find things to try yourself too! Going to write some more ASAP.  More about restaurants we have been to and more places to visit! So be in touch! 🙂

And if there is anything you want to ask, feel free to contact me! 🙂

Have a great day!

– FDL



lataus

 I am going to continue my previous post now.. If you still haven’t read that, you can just click this -> Living with depression & anxiety or bipolar disorder? (Part 1.)

So basically, of course there has been many good memories in my childhood and teenage time. But I want to write about the bad things that has happen in my life. I’m just 25 year old but feels like my life has been total rollercoaster..

After I wrote that other post, I was getting more flashback about things like, when I got that note after my dad died, in school.. I remember it was saying ” I know about your dad” so it was no sorry note.. And also remembered that my mother told, that dad also had threatened her with gun. Yes, he had shotgun in our home.

My other sister, who was always criticizing me.. Calling me whore, bitch, lesbian, slut, stupid, idiot… many things.. hitting me.. pulling hair.. she also wanted to ruin my wedding last summer.. calling my friends crazy… and lot of things.. never been in so good contact with her. I guess we never be. Not after what she did ( wanted to ruin the wedding)

But yeah, in 8-9 grade I basically was so lost. Not any good friends, because my besties just left me out of the group. I tried to ask many times, why? what happened? Did I do something wrong? But I never got the answer.. Sometimes they just told that “nothing is changed, we are just same as always” ….. phew…

Everything was so messy..

I was so messy.. 

Life such a roller coaster..

319


After high school I started vocational school, travel business..

Still not any good friends. I started spending more time playing games online, more social network stuff etc.. I started to meet new people online, all around the world. Also we begun to be in touch with my childhood friend again. Telling her lots of stuff what have happened and she was totally there for me. But I still was such a mess..

At some point I was cutting myself, taking pills and alcohol same time, stood in railway..

just thinking to end it all..

But there she was, my childhood friend.. cheering me up.. keeping me on tracks..

These were the worst suicidal times of my life.. there were so many days when I was feeling so lost and didn’t want to feel hurt anymore.

Things got little better after.. I met a girl online and we started dating. Unfortunately all that good, didn’t last for long.. She cheated me maaaany times… I just loved her and wanted to believe that it will get better. But it didn’t. So after while I just couldn’t take it anymore.. cutting started again and I was so broken.. I met another girl and things started again feel a little better, we moved together. But again… she cheated on me too.. We were in bar together when she met one other girl, started flirting with her.. RIGHT NEXT TO ME… and next day she went out.. Didn’t tell anything to me. Where and with who? Well it was that other girl from the bar.. I tried to call her many times and texted too but not answer.. Well next day she came back.. night time.. She had hickeys all over her neck and she smelled like girls parfume. So it was obvious where she had been. She tried to hide everything and start telling lies.. I checked her messages on phone and GOTCHA…

Next day she left again.. left me alone in hers apartment almost for two days.. Then I took off.. Why should I be there when she is cheating on me? Hell no I’m not staying there.. That relationship weren’t so good anyways.. She was so bossy.. she hitted me too few times and always yelling to me.

Hmmmh.. There just have been so many bad relationships in my life too.. Multiple times they have cheated on me.. hitting me.. lying to me.. not being trustworthy.. One time I got left alone in train station.. Yup.. What a nice breaking up thing… She just left with no goodbyes..

So what can I say more..?

Life can punch you in face really bad..

Or people can


My friendship with my bestfriend also started to fade again.. she lived kinda far away and I started new school so we didn’t have so much time. At this point I was more out going but still I was so insecure. Building up my walls. Hiding behind my shelter. So many bad relationships, didn’t want to get hurt and feel all that sadness they made me feel.  But nah..

Still many times after this I got hurt,

Feeling sad and lonely.

I just couldn’t trust people when

I was so insecure.

I still am. 

After all these years..


Blah.. Well there totally have been many bad relationships and I don’t know should I laugh or what.. They have made me though. And I am better mind reader now 😀 I get that feeling when I feel some one is fooling me.. 4 years ago I was in relationship with my childhood friend. He was kinda player in primary school and high school.. always with new girl.. I always said that I’m never going to date him… Well somehow we started to talk and then dating.. He was just ended last relationship and so did I. Well after sometime, I found out FUCKING AGAIN.. That he is cheating me too.. with his ex.. many times when we where dating.. I also got pregnant for him, but I got my first miscarriage.. It kinda was a relief.. I wouldn’t like raise a child on my own.. I broke up with him after that.

My walls on me, at this time had grown big.

I’m tough.. hard.. like a stone..

Not breaking apart..

You cannot break my shelter anymore..


Of course it hurt to hear I got miscarriage.. But you just learn to live with that too.

Year after or something, I met my new boyfriend, who is now my husband. Best thing ever. I always said that I am never getting married.. But here we are..  I have never felt the same as I do now. I had my doubts in the beginning but it all went away fast..

With others I never couldn’t be totally myself, couldn’t talk about things so well.. They wanted to change me and they didn’t have time to wait, so I could have been more open for them.

I can tell my husband is the best. He gets me. He understands. And I have the best feeling when I’m near him. Love him so much.

But sure we have had our ups and downs too. He is working a lot with their own company and I often get so lonely and angry about that.. One month ago my dog died, I had her almost 12 years so it was heartbreaking.. She was waiting for babies but she died, she just couldn’t make it at that age. Hardest part was when we were on our honeymoon so I couldn’t see her for the last time..  On our honeymoon we also found out that I am pregnant too. We got back home and after few weeks I started to bleed… I knew at that time that I am getting miscarriage.. Evening when we went to bed I had these terrible cramps and it felt like I am delivering now… And I did.. I went to toilet and when I sat down, something just dropped under.. I looked to the toilet and there was this little grey thing, fetus… And yes, I’m totally sure because it had eyes.

So I lost my dog, her babies and my own baby… This year start has been awful for me.. Being so lonely and feeling sad and angry all the time. And why? Because all of this. And because my husband have been so busy with his work.

But anyway.. This is another part of my story.. So much losing in my life.. Many loved ones have died, bad relationships, sadness, loneliness, broken heart..

I cant remember all things. I might get some flashback again.

I have learned so many things.. I am much tougher now days. I still have my stone shelter on me and not letting people too close.. I’m just being careful..

…I am my own life hero…



– FDL

Living with depression & anxiety or bipolar disorder? (Part 1.)

This time I’m going to write about my personal life, childhood, depression, anxiety, bipolar disorder.. losing the dearest… sadness..  This might be hard to believe, and you probably thinking that how so many bad things can happen to one person? But believe it or not…  This is going to be long story, you might cry, you might get scared, you might feel angry.. what ever there is, let it be. I’m writing this because it helps me, I can let my thoughts flow.. Maybe someone will find these things similar to their and help them somehow.. I dunno.. But still..

This is my story

This is the truth. 

This is my life.. or the past… pieces of it..  that is still haunting me

How does it feels being hurt.. ?

Struggle and fight the bad feelings almost every single day.. 

But still I keep going…?


Very well.. Story begins from the childhood..

I grew up in family, with my mom and dad, two older sisters and brothers. I have always been like the one who got left out from the group. We played and had fun together with my sisters, but also had fights multiple times. I can remember that I had my friends to have fun with but then my sister came and like “took” my friend.. “don’t play with her.. more fun with me”. So many times I was left alone. I cried many times. Walked home alone. Played with myself.

In my childhood, I had few really good friends that lived right next to us but they all moved away. So it was kinda heartbreaking, I can remember that.. When I got one really good friend, after some time they had to move away… got new friend and same happens again. Also there was this one neighbor who had kid, same age than me.. She always was teasing me.. grabbing my hair.. pushing to bushes.. made me fall when I was learning to ride bicycle.  Throwing stones to my head and face, punching me… There was always something… My mom never wanted me, or my sisters to hang with her or the family. They where so full of themselves..

When school started.. 1st grade.. I didn’t have many friends. Some I did know but never talked with them before. With one girl we started to hang around a lot, and she came the very first best friend. Well she moved out after three years too. But it didn’t end there yet.

After this best friend moved I started to feel so alone.. they wanted to change classes to bigger one, also move me to another group that didn’t feel right. Teachers saw that I am hanging up by myself in school and after, so they started to talk with other students that they should take me with them to play etc. But that was like totally uncomfortable for me… you can’t just say to some strangers that take her with you.. play together.. be friends.. It just don’t go like that. I tried.. but they had their own group, and I just didn’t feel good in it.

We had this tradition, when it’s your birthday you bring some candies or other goodies to school and share them with your classmates. So I did so too.. I always brought a lot, because my mom was working in Fazer and she always brought candies from there. I noticed that when I brought those candies to school, people started to be my “friends” started being nice to me and like see me.. It felt good. I wasn’t just air. I got two very good friends and we came the besties till 7th or 8th grade.


My dad drank a lot.. I barely can remember those times or days when he wasn’t.. he was alcoholic. He did his own booz sometimes too. I can remember good things too, like when he took me with him to walk around the city, just enjoy day, making BBQ, go to our summerhouse.. best memory with him that I can remember is when he took me fishing with him and his friend.. But even then, he was drinking. Many times when we did something, he was drinking and being drunk.

It started being worse after sometime.. he just could’t be sober.. He came in totally drunk, peed in cats food/watercup, ate cats food, falling down the stairs, slept in places where ever he just passed out, shit and peed on himself.. like things what you can see bums doing out there..  Sometimes he came with black eye.. leg or hand packed up.. It was really hard to watch.

My mom start feeling that their marriage is going nowhere good.. they should break up.. She told him many times that he should go get help with that drinking.. But nah..

My dad’s good drinking friend.. like the only best friend of him, died.. because of alcohol. And I think that hurt my dad a lot. More drinking.. more craziness.. One day he was hitting me with dogs leash and his belt.. My mom got angry and they started fighting.. Can’t remember was it the same day but my dad tried to kill my mom.. She was taking shower when he came down to kitchen, grabbed a knife and went to the bathroom.. We all started screaming that watch out etc.. And my mom yelled something like “Yea kill me you fucker if you dare..” No clue what happened there but at least he didn’t kill my mom. So scary..


20161114_180104

November… 10.11.2002.. 

The day,  when my dad died.

This might be the scariest.. saddest.. worst day I have had in my life.

I remember, that day I was playing video games in my room. Just normal day, cozy winter day with lots of snow. I played some hours. My dad came from outside.. maybe he was drunk again.. He came to my room, and went to sleep on my bed. That is weird I was thinking.. maybe he is drunk..

He had bottle of vodka or something with him, so totally drinking.. but also he took some pills. Dunno what they were. Can’t even remember. Anyhow, after maybe 15-30mins he started coughing.. just like normal thing.. atleast it felt like it.

..Weird long inhale moment…

I was still playing, but after sometime I got bored. I was looking at my dad who looked like he is sleeping.

…Eyes opened..

I poked him, but no move at all. Threw some soft toys on him but still nothing..

That moment was so creepy. And yes, If you are thinking how old I was? I was 10. Or turning to 10. (11th december.. so it was just like month before my birthday) I had that weird feeling that something is not right.. I went downstairs where my mom and sisters where and told them that “Dad looks like dead.. he is not moving..” Well, their opinion was that he is only drunk and passed out.. sleeping tight.. “Hmmh.. ok.. could you still come and check” One of my sisters came to take look.. also threw some soft toys on him.. poking eyes etc.. no moves.. She still thought that he is just sleeping.

Well we went outside playing with snow.. maybe an hour or some.. they gave me snow wash and I got pissed and went back in. My mom was doing laundries and changing blankets etc. upstairs so I went there too.. Checked on dad and because still not moving and eyes still open.. I told my mom to come see and she finally came. She grabbed his arm and started screaming..

His body was all white… cold.. and hard like stone.. 

He fell to the floor like stone.. my mom yelling and crying that go get help.. get your sisters here.. and something.

…..Panic…

We got ambulance there maybe in 15-20min and they started the CPR.. They tried few times and one time the machine start keeping that voice, like he would be alive.. but it stopped soon after. His hand or leg also moved… Which was also one weirdest and scariest thing in my life to see.. Like in movies.. but no.. this is real life..  Ambulance guys told us that it can happen sometimes. But yes. This is the time when my dad was already totally gone. No longer in this life..

We also find letter in my bed… Can’t remember what it said but something that he can’t take it anymore.. he is sorry and he loves us or something like that.

Sometimes I think this and what if I could have saved him? What if I would have been smart enough to make that 911 call by myself in that first place? Why they didn’t believe me? Was it suicide? Why? Why my bed? Just so many questions..

This has been the hardest part of my life.. Never can’t forget but somehow trying to live with it. Ofcourse sometimes I’m seeing dreams about my dad.. about our that house where we used to live.. dreams where he is chasing me.. mostly like bad dreams. I guess they never go away.

You just gotta live with them…


After this.. I became more shy and scared about people.. what they think.. what I think.. So many things going on in my head.. Started feeling depressed. Sad. Nothing.

On the first day in school after my dad died, there was note in my desk.. saying something ” Im sorry” No name.. just that.. I was thinking like wtf… who does this? Are you seriously sorry or just joking around… Mom told to my teachers about this and they said that they are not going to tell other students if I don’t want.. And I said that not yet please… But already everyone knew.. And I got this note, the first fucking day I got to school… Still pisses me of that teachers seriously don’t give a shit about others feelings.

Well I had these two besties to hang out with.. clearing my mind..

I also started to write poems and lyrics after my dad died.. I loved writing long stories in school too. Emotional music.. metal.. rock.. screamo.. that came in too. I was starting to build my walls up. Hiding. Not telling how I feel.

Are you ok? Yea.. I’m fine… (Im crying inside)

After two years I think.. in 6th grade we started already drinking alcohol. Not everyday but sometimes, weekends… We went to my other besties home where her mom and step dad was also drinking. They bought some beers and ciders and vodka to us too. Everyone was totally wasted. I passed out after sometime in downstairs, I woke up and strange feeling that someone is doing something… My friend’s step dad was grabbing on my boobs and legs.. So he was going to rape me… If I wouldn’t wake up he would have done that. So it was my luck.. I let my friends know this but they weren’t believing..  It hurt.. Best friends that won’t believe you?

We still were besties.. year after when we went to high school, everything started to change again. They started being in different groups.. doing more “their” things without me.. so again I was being left out of the group. I met one guy, I really liked him.. I’m still kinda unsure what happened back then. He was home and we were drinking outside with some friends.. there where also his big sister and some of her friends. I left after sometime when things got boring and it also started to be cold.. and i didn’t feel so comfortable there with people that I didn’t know so well.. Well next day in school, everyone was talking about me… About that I cheated on my boyfriend with someone who where there drinking too. Truth is.. Noway.. I wasn’t even drunk. I was hugging lots of people because that was, what we always did. But no, they weren’t believing. My boyfriend didn’t believe. My besties was always saying that what did you do, we heard.. Like what you heard? You too believe them, people who you don’t know?

At that time.. friendship was over.. with my besties.. with my boyfriend..

No one believing you, so what should you do? Like the time when my dad died…

My shelter on me was growing more and more.. 

I didn’t want anyone to come close. 

Didn’t want them to know how I feel. Or think.

Just be me.. Inside my shelter.. Inside my own head.. 

I started skipping classes.. my numbers went down.. I was doing pretty bad…

635912567349328958236616577_the-great-depression-tracklist-psychiatrist-nyc-22287

I am really tired atm when writing this.. it is, ummm.. almost 2am..  So I am going to write more tomorrow..

– FDL

Final Fantasy VII (Chapter 4.)

 

This slideshow requires JavaScript.


…. Can you hear me?

“…Yeah…”

Back then…. You could get by with just skinned knees….

“…. What do you mean by ‘back then’?”

What about now? Can you get up?

“…. What do you mean by ‘that time’? ….. What about now?”

…. Don’t worry about me. You just worry about yourself now.

“…. I’ll give it a try.”

(Oh it moved!)

…. How about that?

Take it slow now. Little by little….

(Hello, hello?)

“…. I know.”

“Hey.. who are you?”

(Hello, hello!)


Phew. We are finally awake and safe. Or.. what is this place? (My favorite music)

That flower girl we saw before is sitting now next to us and asking am I ok? Well sure.. just jumped here out of nowhere. We find out that we are now  in church, at Sector 5 slums.

This slideshow requires JavaScript.


Sector 5 slums / Church

We talk to that girl and she tells that we just fall down, our luck that roof and flower bed broke our fall. (oh yeah.. no one could have been alive after that) Then here comes again those lines to choose, what to say next. (And here is again my choose)

“… So, we meet again. ….Don’t you remember me?”

“Yeah I remember you…. You were selling flowerws”

“Oh! I’m so happy! Thanks for buying my flowers”

(So this will also have affect in later the game.)

Keep talking and girl will tell you about her materia.. materia that doesn’t do anything? And then there comes another line to choose.

“Say, I feel like talking. Do you feel up to it? After all, here we are meeting again, right?”

“I don’t mind”

After this girl introduce herself as Aeris and she is now your 4th character in game. You will also see someone walking in and Aeris yells that shouldn’t let him get you. If you run to this guy, he will only say that don’t worry about me. So back to talking with Aeris who asks you to be her bodyguard… And of course Cloud is on with it.. but not as free.. Aeris tells that she will go out with him once and Cloud is happy.

You go back talking with that guy and some shinra soldiers comes in too. Stupid laughing and shinra soldiers asks Reno (that guy who first came in) that should they take him out (meaning Cloud)

Follow Aeris who knows where to get out.. When you make your way to upstairs, Aeris gets freak out and can’t jump over the edge. Shinra soldiers are there too and they start shooting Aeris who falls down.. There is three options now to do. You can just fight them, or just run (but there is going to be fighting too) or if you want to get it over without fighting Cloud needs to push barrels down in right order. (First the leftmost, upper barrel second, rightmost barrel last) But remember to be fast, otherwise Aeris need to fight. (Also affect to the side quest) After this, when Aeris finally makes it through the edge keep running to next screen. You can see hole on the roof so make your way there and out.

This slideshow requires JavaScript.


Sector 5 Slums

After making your way out, ( I was going to write “after making out..” hell no they ain’t gonna do it so fast 😀 ) have little chat with Aeris and she tells you that they’re not here first time. And they are also the team Turks. Part of organization in Shinra, who scouts for possible candidates for SOLDIER.

When conversation is over we run to next screen.. (rooftops) Cloud totally runs like fire in the ass and Aeris yells to wait. They are having another conversation and Aeris asks about Cloud have he been in SOLDIERS himself.. and why? Because the strange glow in his eyes.. Lets run over the rooftops till the end and we come to next screen. (Save point here to use) Aeris leads the way but you can also go now backwards to the church, (no items, but you can talk to two little kid now inside the church) also on the right side of the church (next screen) you can see gate that leads to outside Midgar (unfortunately closed now). Then back to where we were, we are now heading to Aeris house and the way there is not hard to find. If you go all the way up you can see two guys blocking the way, so we must choose the one way that is clear.

We stil are in sector 5 slums, this is like small town area where to buy items. You can explore now or after you have visited Aeris home. Well I do it now. First when we came to this area, you could see man outside this big pipe house, he asks you to help man inside the pipe. Inside, Aeris also asks you to help him… that guy is reaaaaally sick..  but how? You don’t have any powers to make him not to be sick.. Sorry Aeris.. Sorry sick man.. You also find out that this mand has tattoo number #2 on his arm. How strange is that…?

Big house in the middle, has two shops. On the left side you can find some materia and right side item shop. Next you can go to house that is on the far right. Enter door and head upstairs where you see kid sleeping on the bed and murmuring..

“Top drawer… and the bottom one…”

You can be sneaky and take what there is or leave it be… hmmm? In same room, if you check now the wall on the left side you see paper “Turtle’s Paradise News No. 1” So this is all from this house. We still have that bus in upper screen, this is weapon store. So better stuff for your group and then move to the right, next screen.

This slideshow requires JavaScript.


Aeris House

Yay.. we made it! And wow… what a beautiful garden! (I want too n__n  and my favorite music again.. one of my favorite songs in this whole game and I do listen it lot even not playing. Really have to put some covers here, so check them out! Often when I play, I do listen the music covers in youtube and play same time.. try that while reading this! 😉 )

Lara and Taylor

Super Guitar Bros

House of rock (rock/metal version)

Paul Farrer (Another epic metal version)

Erutan music (another cover but this one with amazing lyrics)

If you search this garden you will find Ether from the right side and Cover materia from the left. After picking these two up, head inside the house.

You will now meet Elmyra, Aeris mom. Aeris tells that she got followed again but Cloud, his bodyguard saved him and now they are here. Safe. Now Cloud tells that he need to get to Sector 7 where Tifa’s bar is. Aeris starts picking up that does he have a girlfriend? (getting jelous? huh? 😉 This also has affection to side quest) She also is willing to show Cloud the way up there.. But Elmyra doesn’t like the idea.. It is too dangerous for Aeris to go. She asks Aeris to go make bed to them so if they are going to leave, do that in the morning.. Aeris goes upstairs and Elmyra asks Cloud to leave the place tonight without telling Aeris.

So after this meeting.. head to upstairs too. Little chat with Aeris before going to sleep.

“…Seem pretty tired…”

“…!?”

” I haven’t slept in a bed like this… for a long time.”

” Oh, yeah.”

” Ever since then.”

Cloud having some weird dream. In some weird place.. And some weird woman too? Hmm.. After done with dreaming Cloud wakes up.. You can see that Aeris also wake so you need to quiet and carefully sneak out of the house. Before this you can grab Phoenix down and potion near the bed. If you run all the way down, Aeris will hear you and won’t let you go. So go slow.

This slideshow requires JavaScript.


Sector  6 / Park

Now when you are out, go there where you saw those two guys blocking the way. Oh no.. Look who we have here… Aeris… (The hell she just teleported here before us?) Well there’s noway to say no to Aeris. Have the directions to Sector 7 and move up.

Now when you’re in next screen sector 6, it looks pretty simple way to make through.. but I can remember when I first played this, I had some struggle to go through. Many fights can come on your way and it’s little bit like labyrinth. There will be map in pictures.

Finally when you have made it, you come to sector 6 park. Talk to Aeris who says Sector 7’s gate is right there.. Cloud thanks and guess this is the goodbye now. Is Aeris going to be alright going home? Another choices, whether you choose to take her home or go to Sector 7. (sidequest  affection) Whatever you choose Aeris coming too. (Such stubborn girl…) Aeris climbs up to that climbing frame and asks Cloud to join. More talking and questions about both past.. When suddenly sector 7 gate opens and interrupts  their intensive conversation. Some kinda Chocobo cart coming out and when it is makin it way to the right, Cloud sees Tifa standing on the back of the cart. Cloud asks Aeris again to go back home.. but it’ already too late. She left to follow that cart and nowhere to seen anymore.

Phew.. We need to follow them both now to the next screen and after this one curvy street you make your way to Wall Market

This slideshow requires JavaScript.